Kielletty kirja -essee

Älä välitä kuvista, jos ne häiritsevät.

Teinikapinaa mahdollisuuksien maassa

J. D. Salingerin romaani Sieppari ruispellossa (1945-1946) kertoo teini-ikäisen pojan elämästä, joka ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Holden Caulfieldin veli on nimittäin kuollut joitain vuosia sitten, eikä koulukaan suju. Itse asiassa koulu sujuu niinkin huonosti, että hän on saanut sieltä kenkää. Holdenilla ei ole mitään syytä jäädä kouluun viimeisiksi päiviksi pölyyntymään, mutta hän ei myöskään aio kertoa asiasta vanhemmilleen etukäteen. Siispä hän päättää viettää muutaman päivän New Yorkissa. Kaikki ei kuitenkaan mene odotusten mukaan, minkä seurauksena Holden saa lopulta elämänsä raiteilleen. Vaikka Holden alussa jättääkin kaiken David Copperfield -sonnan väliin, koska se on tylsää, tulee tarinasta joka tapauksessa aika lailla sitä itseään.

 Teoksen nimi, Sieppari ruispellossa (The Catcher in the Rye), tulee vanhasta Robert Burnsin kirjoittamasta runosta nimeltä Comin' Thro' the Rye, jonka sanat Holden aluksi muistaa väärin. Alun perin runo kertoo tytöstä, joka pussailee (tai jotain sinne päin) ruispellolla, mutta Holdenin kuvitelmat lapsien nappaamisesta pellon reunalla lisäävät eittämättä hahmoon pedofiilisen sävyn. Vaikka tuo viittaus pedofiliaan onkin erittäin kaukaa haettu, esiintyy romaanissa myös oikea pedofiili, jonka ilmitulo johtaa Holdenin läheisimpään seksuaaliseen kokemukseen.

Laupias pervo on muutakin kuin pelkkä kumikaula

Holden on muutenkin aika villi tapaus: Kolmen ja puolen vuorokauden aikana hän polttaa useita askeja tupakkaa, juo paljon viinaa, heittää rahojaan vähän minne sattuu ja tilaa prostituoidun hotellihuoneeseensa. Viimeinen näistä tosin osoittautuu melko huonoksi ideaksi, sillä tapaus päättyy siihen, että prostituoidun parittaja hakkaa Holdenin ja vie lompakosta viitosen, joka oli siihen aikaan suuri raha. Moraaliton toiminta ei todellakaan lopu tähän. Teoksessa ei vain halvenneta Jumalaa ja tehdä itsemurhaa, vaan siinä myös käytetään rumaa kieltä. Käytetty kieli ei sekään rajoitu vain ja ainoastaan kiroiluun, sillä esimerkiksi miespuoleisia homoseksuaaleja Holden kutsuu aivan muina miehinä hinteiksi. Olin varma, että mustia olisi kutsuttu neekereiksi, mutta erehdyin: mustat olivatkin värillisiä.

Huomaa ero

Hintit eivät ole ainoa sanamuoto, joka paljastaa romaanin tapahtumien sijoittuvan 40-luvulle. Holden esimerkiksi puhuu reputtamisesta, jota kukaan ei enää käytä. Räikein esimerkki vanhentuneista sanoista on se, kun Holden sanoo "but it didn't make me feel gay as hell, either", eikä hän todellakaan tarkoittanut tuntevansa itseään homoksi. Luin siis kirjan sen alkukielellä saadakseni paremman kuvan sen miljööstä. Useampi sanakirja oli ahkerassa käytössä, johtuen pääasiassa vanhentuneista ja slangisanoista.


Jos olisin lukenut kirjan suomeksi, olisin luultavasti joko missannut puolet 40-luvun New Yorkin ilmapiiristä tai ollut aivan yhtä hämilläni joistain sanonnoista. Hyvänä esimerkkinä minulle entuudestaan täysin tuntemattomista sanoista oli snowing: Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se tarkoittaa sen lisäksi, että taivaalta sataa sellaisia valkoisia juttuja. Sanakirja selvensi asiaa, mutta pienessä päässäni en keksinyt sille suomenkielistä vastinetta. Toinen aivan yhtä kummallinen tapaus oli malted, jonka syvimmästä olemuksesta en päässyt selvyyteen edes kolmen sanakirjan jälkeen. Kaikeksi onnekseni klassikkokirjallisuutta analysoidaan verkossa paljon, ja etenkin vanhemmista teoksista joudutaan selittämään ajan kulttuuria - nykyamerikkalaisetkaan tuskin tietävät, mikä Radio City on, elleivät satu asumaan New Yorkissa.

"Sää oot niin kaunis. Mä vannon. Siis takuulla ihan oikeesti."

Ehkä ironisinta teoksessa on se, että Holden keskustelee kahden nunnan kanssa kirjoista, jotka ovat liian hävyttömiä luettavaksi - kuten Romeo ja Julia. Vähänpä päähenkilö tiesi, että hänenkin tarinansa tultaisiin kieltämään samoista syistä. Ovathan toisessa ja kolmannessa kappaleessa esittämäni Holdenin teot aika holtittomia. Millainen esimerkki on juova ja polttava ja kotoakarkaava teini nykyajan nuorisolle? Eräskin tyyppi oli tehnyt murhan romaanin innoittamana, vedoten siihen, että hänestä tuntui samalta kuin Holdenista. Valitettavasti jotkut lukevat vain katkelman tekstistä ymmärtämättä kokonaisuutta. Miltä kenestä tahansa vanhemmasta tuntuisi, jos hänen yläasteikäisen poikansa käskettäisiin lukea kirja, jossa lukee "mä sanoin sille, et menee panee talkkarin vaimoo matkalla sinne kylppäriin" ja "mä vähän niinku huusin sen, mä olin niin kännissä"? Aivan, sinäkin vähintään haastaisit koulun oikeuteen.

Tarina ei kuitenkaan ole siinä. Romaani ei kerro pojasta, joka on vapauden perikuva ja joka menee kouluaikana New Yorkiin hieman hurvittelemaan huorien kanssa ja juomaan alaikäisenä viinaa. Ei, sen sijaan tarina kertoo pojasta, joka veljensä poismenon jälkeen alkaa syrjäytyä, mutta pelastuu pikkusiskonsa (ja erään pervon) ansiosta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Siinä missä syrjäytyvä henkilö on huono roolimalli kenelle tahansa, on Holdenin pelastustarina oivallinen esimerkki jokaiselle masentuneelle nuorelle, joka aikoo jättää perheensä ja koulunsa ja mennä jollekin pikkupaikkakunnalle huoltoasemalle apulaiseksi.

Lähteet sisällytetty tekstiin; lisäksi Ikonen - Mäkelä - Nikkanen - Salo - Sutela: Profiles 5, Sanoma Pro 2016.